Lauri Levanto LasinsulatusLasi materiaalina
|
ViskositeettiViskositeetti, suomeksi sitko, on juoksevuuden vastakohta. Lasin viskositeetti pienenee - lasista tulee juoksevampaa - lämpötilan noustessa. Koskaan siitä ei tule täysin juoksevaa. Pienin viskositeetti on lyijylasilla, siksi se sopii parhaiten valuteoksiin.Viskositeetti vaikuttaa lasin yhteensopivuuteen, mutta kotioloissa sitä ei voi testata. Tavallinen fuusaustesti kyllä kertoo yhteensopivuuden, mutta ei viskositeetin ja laajenemiskertoimen osuutta siihen. Bullseyen laseissa opaakkilaseilla on pienempi viskositeetti ( mustaa 0100 lukuunottamatta). Spectrumin laseissa tilanne on toisinpäin. Viskositeetti vaikuttaa lasityön sommitteluun. Jos korkeamman viskositeetin omaavaa, siis jäykempää, lasia syväfuusataan juoksevamman lasin päälle, se uppoaa siihen "kokonaisena" ohentumatta reunoilta paljoakaan. Toisnpäin fuusatessa pintalasi leviää ensin laajemmalle ja ohenee samalla. Tähän voi vaikuttaa myös fuusalla lasit yhteen nurinpäin, silloin päälilasin paino levittää aluslasia, mutta rajat pysyvät yleensä tarkempina. Kuvassa mustan lasin viskositeetti on pienempi (lasi on samassa lämmössä juoksevampaa) kuin valkoisen. Siksi musta lasi on levinnyt valkoisen päälle fuusatessa, mutta valkoinen lasi on vajonnut mustan lasin sisään leviämättä. Koska viskositeetti muuttuu jyrkästi lämpötilan mukana, voidaan työlämpötilan valinnalla paljon ohjata lasin käyttäytymistä. Jos ajatellaan tavallista vajutuksen lämpöaluetta 600-750 C on lasi alarajalla sata kertaa hitaammin juoksevaa kuin ylärajalla. haudutusaika siis pitenee huomattavasti. Toisaalta lasi ei yhtä herkästi kopio muoton pinnan epätasaisuuksia. *1 Sama pätee luonnollisesti myös fuusauksen alueella. Matalampi lämpö vaatii pidemmän ajan. Muita aiheeseen liittyviä sivuja:
|
|
Tämän osion suunnistus Suunnistus |
|
Seuraava sivu on