Ikkunalasi

Nykyinen ikkunalasi - 1950-luvun jälkeen valmistettu - on helppoa hankkia ja kirkasta.
Ikkunalasin valmistus on erikoinen prosessi. Kuumaa lasimassaa valutetaan sulan tinan päälle. Koska lasi on kevyempää, muodostuva lasilevy kelluu tinan pinnalla. Sula tinapinta on luonnostaan tasainen, siksi lasi saa sileän alapinnan. Yläpinnan sileys taas on pintajännityksen vaikutusta.

Lasin eri pinnat muodostuvat siis eri tavoin. Tämä ero on sulatustyössä hyvä tietää. Tinapuolelle jää hyvin pieniä tinajäämiä, jotka eivät näy lasissa. Kuitenkin tämä metallikerros estää lasin tarttumista muottiin. Lasi siis kannattaa käyttää tinapuoli alaspäin.

Silmämärin ei erota kumpi on tinapuoli. Erityisellä UV-lampulla valaistessa tinapuoli hohtaa valoa, ilmapuoli ei. Koe on tehtävä pimeässä.

Niksi: Jos hampaissa on amalgamipaikkoja, tinapuoli maistuu nuolaistessa sähköltä. Jos amalgamipaikkoja ei ole, voi kokeilla nuolaisemista kun pitää aluminifoliota suussa.

Tinapuoli saattaa myös kuumennettaessa reagoida emalien tai muiden väriaineiden kanssa. Ikkunalasille maalatessa on syytä maalata ilmapuolelle.

Ikkunalasia valmistavat monet tehtaat, kukin omasta hiekastaan. Valitettavasti vähittäiskaupan laseissa ei ole merkintää valmistajasta. Kemiallisesti eri ruudut voivat erota niin paljon ettei yhteensulatus onnistu. Jos ikkunalasia käyttää sulatukseen, pitää
- joko varmistaa että kaikki lasi on samasta levystä,
tai sitten itse testattava että laatu on yhteensopivaa. esimerkiksi 3mm ja 4mm ikkunalsi ei yleensä ole yhteensopivaa keskenään. Lasiliikkeen varastossa voi olla myös eri kerroilla hankittuja 3 mm laseja ja joukossa yhteensopimattomia.

Ikkunalasia saa kirkkaana, hiekkapuhallettuna, sävytettynä ja opaalina. Nämä on aina testattava yhteensopivuudeltaan.

Ikkunalasi on jäykempää kuin varsinaiset sulatuslasit ja vaatii korkeamman lämpötilan tai paljon pidemmän slumppausajan. Se on kovempaa, kestää naarmuja paremmin ja on työläämpää hioa. Ikkunalasi myös kiteytyy eli devitrifioituu hyvin helposti ja sulatuksessa menettää kirkkautensa ja saa samean pinnan. Tätä voi estää käyttämällä boraksia tai muuta lasitetta (overspray).

Ikkunalasi ei yleensä ole täysin väritöntä, vaan lasin reunat saavat kauniin vihertävän sävyn.

Vanhempi ikkunalasi oli koneellisesti vedettyä. Sen tuntee siitä että läpikatsottaessa maisema aaltoilee hiukan ja usein lasissa on pieniä kupliakin. Jos kohdalle osuu vanhan lasin ruutuja, ota talteen. Vedetty lasi on katoava luonnonvara jota ei pitäisi tuhlata sulatukseen. Lasimaalauksen pohjaksi se on hyvin sopivaa, jollei sitä jätä sovinnolla rauhaan vanhojen talojen entisöijille.