Ruukkusulatus
on kiehtova työtapa. Koskaan ei voi tietää mitä uunista tulee. Periaate on yksinkertainen. Uunilevylle pitäisi olla ruostumattomasta teräksestä tehty vanne jonka sisään valetaan. Teräs kutistuu jäähtyessään enemmän kuin lasi. Siksi vanne kiristyy tiukasti lasin ympärille ellei sitä vuoraa kuitupaperilla. Teräsvanteen puuttuessa olen leikannut vain kuitupaperiin pyöreän reiän. Paperin reunille on hyvä laittaa jotain painoa. (paperireunus näkyy kuvassa 1). Uunilevyn taytyy olla tarkoin suorassa, siksi vatupassi. Jos toinen reuna on millin korkeammalla, sinne valuu millin paksumpi lasi.Niksi: Olen sahannut uunitiilestä kiilapareja joita käytän uunilevyn alla pylväiden asemasta. Kutakin kiilaparia säätämällä on helppo säätää levy vaakasuoraan.
Lasipalat lajitellaan värin mukaan ja pannaan kukkaruukkuun . Kukkaruukun reikää kannattaa suurentaa taltalla valumisen nopeuttamiseksi.
Kuvassa värit on pakattu kerroksittain. Tulos on erilainen, jos suikaleet asetelaan pystyyn kukkaruukkuun.
Tarvittava lasimäärä on laskettu taulukoisa pyöreille ja neliskulmaisille sulatuksille
Kukkaruukku tuetaan rengasmuotin yläpuolelle esimerkiksi uunilevyn suikaleilla kuten kuvassa tai rautatangoilla.. Pieni reikä ruukussa ja korkea valumisväli jakaa värit pienikuvioiseksi. isompi reikä ja matalampi korkeus pitää värit suurempina kuvioina. Kun lasi sulaa se valuu norona kukkaruukun reiästä , ja leviää alustalle tasaiseksi levyksi. Polttolämpötila on 900-950 C. Kuva on otettu uunin kurkistusaukosta valumisen alkuvaiheessa. Kuva kannattaa klikata suuremmaksi. Tarkkaile polttoa, se on valmis kun ruukku on tyhjä ja noro katkennut. Valumisaika riippuu
- lämpötilasta
- lasin määrästä
- reiän koosta
- ja lasilaadusta
Kun olet saanut uunin raolleen, voit avata lisää niin että näet sisään. Katso mahdollisimman lyhyen aikaa. Kuuman uunin säteily tuntuu polttavalta kasvoilla ja on vaarallista silmille. Metalliverkosta tehty hienoreikäinen keittiösiivilä on yllättävän tehokas suoja kasvojen edessä.
Usein jää valun lopussa ohut napanuora lasista ruukkuun. Sen voi napsaista jäähdytyksen jälkeen poikki ja kun kuumentaa uudelleen kiekkikiillotuksen lämpöön 760 C napa tasoittuu pois.
Valun lämpötilassa lasiin tarttuu väkisinkin erotusainetta uunilevystä. Sitä on hankala saada pestyksi pois. Suositeltavin tapa on hiekkapuhaltaa pohja puhtaaksi. Jos siihen ei ole mahdollisuutta täytyy turvautua vesihiomapaperiin ja kärsivällisyyteen.
Hyvin erikoisia kuvioita syntyy jos eri tavoin ladattuja ruukkuja on
useampia yhtaikaa. Kukin muodostaa oman valumiskuvionsa, joka jossain vaiheessa
törmää viereisiin.
Olen myös tehnyt kukkaruukkuun useampia reikiä.
Tekniikan muunnelmia
Monireikäinen ruukku mainittiin jo edellä. Olen nähnyt kuvia hyvin jännittävistä töistä joissa ruukun asemasta on ollut laaja ristikko joka on tehty hitsauspuikoista. Lasinpalat ladotaan ristikolle ja valuvat lukuisista reiistä muodostaen pieniä toistuvia kuvioita. Jos uuni on matala, voi ruukun asemasta käyttää laakeata vatia, johon on porattu reiät. Vadin coi tehdä savesta ja raakapolttaa. Ei lasitetta eikä erotusainetta. Lasipalat voi myös koota keoksi uunilevylle ja antaa niiden sulaa levyksi. Tätä olen käyttänyt epäsäännöllisten puhalluslasin jämäpalojen kanssa.Ruukkuvalun käyttötapoja
Ruukkusulatuksen tuloksena on tavallisesti pyöreä 6-8 mm paksu lasilevy.
Se sopii luonnostaan vadin tai kulhon aihioksi. Aihion voi myös slumpata muotin päälle maljakoksi. Sen voi sahata - noin paksun lasin leikkaaminen ei ole helppoa - pieniksi ruuduiksi joista tulee koruja kun sahausjäljen liekkikiillottaa pois. Muita aiheeseen liittyviä sivuja:| pyöreän lasin määrä |
| neliskulmaisen lasin määrä |
| Jäännöspalat |
| Erotusaineen tarttuminen ruukkusulatukseen |
| Päälle slumppaus |
muotti suoraan
vatupassilla
lajitellaan lasinpalat
täytetään kukkaruukku
kukkaruukku odottaa polttoa
Kurkistus uuniin
Valuva lasi näkyy tummana
monireikäruukku
valettu lasikiekko
Valmis vati
slumppauksen jälkeen
Päälle slumpattu kiekko
Ruukkuvalusta
sahattuja
korukivia
(Marita Spännäri)
valmis koru
(Marita Spännäri)
|