Kysymyksiä ja vastauksia

Liimaustapoja on monia, mutta aloitetaan kaikille yhteisitä perustoimenpiteistä.
1. Pintojen karhennus lisää tartuntapintaa ja tekee lujemman sidoksen. Lasin puolelle miniporan timanttikärjellä saat karhean pinnan. Älä leikkaa liian syvään. Metallin puolen voi myös raaputtaa timanttikärjellä tai karkealla märkähiomapaperilla.
2. Pintojen puhdistus absoluuttisen puhtaaksi. Pese asetonilla, sinolilla tai tärpätillä. Sen jälkeen pintoihin ei kosketa.
3. Puristus kovettumisen ajaksi. Tässä vaiheessa pyyhitään pursunut liima pois.

Lasipinnat voi sarjatyössä valmistella etukäteen. Metallipinnalla on usein ohut suojalakka joka pitää saada pois. Metallipinta puhdistetaan juuri ennen liimausta. Metallit hapettuvat nopeasti.

Sitten itse liimoihin.
A. UV-liimat Hyvä pito, läpinäkyvä. Thistothat.com suosittelee Loctite 349. Löytyy luultavasti elektroniikkakaupoista. Vaatii kovettyakseen auringonvaloa, joten lasipuolen pitää olla läpinäkyvää.

B.Pikaliimat eli syanoakrylaattiliimat ovat kalliita mutta riittoisia. Kovettuvat "heti" mutta täysi lujuus vasta muutaman tunnin tai vuorokauden jälkeen. Vaatii hyvän puristuksen.

Riipuslenkkejä myyvä Annraku on julkaissut hyvän ohjeen
Liima on 3M Scotch-Weld CA40H tuotenumero 11-1132-7 Kuva 1 liimaa vain reunoihin. Se tarvitsee ilman kosteutta kovettuakseen. Kuva 2 Se tarttuu heti, mutta varo liikauttamasta Kuva 3. Puristukseen minuutiksi. Anna seistä 24 tuntia ennekuin asetat rasitukseen.

Syanoakrylaatit eivät ole harmittomia. niillä on erityinen kyky liimata mm sormia yhteen. Liima ärsyttää ihoa ja on silmille vaarallista. Erittäin palonarkaa, leimahduspiste vain 76 C. Liima ei kestä kuumaa vettä!
C. Epoksiliimat joita on useita. Tavallisin on Araldit. Hitaasti kuivuvat ovat parempia kuin nopeat. Epoksiliimat ovat 2-komponenttiliimoja (liima ja kovettaja) Epoksit täyttävät hyvin. mutta puristusta kannatta silti käyttää.
D. Silikoniliimat ovat joustavia ja sopivat hyvin pitkiin saumoihin. Koruisse ei sellaisia ole.

E. E6000 -liima tuntuu olevan amerikkalaisten koruntekijöiden suosiossa. Se on stryreenipohjainen ja joustava. Tahmautuu parissa minuutissa, kovettumisaika 1-2 vrk. Suomalaista ostopaikkaa en tiedä mutta ainakin Amazon.com kautta voi tilata.
-lauri

Montako kertaa saman lasin voi sulattaa?

Periaate on siis päätellä onko A. työ tehty vai tekemättä B. onko jännityksenpoisto sujunut turvallisesti.

Bullseye on testannut kaikki lasinsa että ne kestävät vähintäin kolme kuumennusta fuusauslämpöön. Muut kuin punakeltaiset seleenilasit ja muuntovärit (strikers) kestävät yleensä enemmän.

Matalampia kuumennuksia lasi lestää useita.

Muutamat Spectrumit ja ikkunalasi pyrkivät kiteytymäään sameaksi (devitrifikaatio).

Korjauspoltto kannattaa aina. Häviää vain vähän aikaa ja sähköä.

Tietokonekaupoista saa ylijännitesuojattuja jatkojohtoja, jotka voivat vähentää häiriöitä. Kolmivaihesähkölle en ole sellaista nähnyt.

-lauri

Saisinko neuvoja sulatusongelmaani; käytössäni on Bohlen ECO 45 lasinsulatusuuni jolla olen sulattanut jo monta vuotta tasosulatuksia onnistuneesti. (ohjain Bentrup TC 60/8).

Nyt olen tehnyt savesta rengasmuotteja kynttilän alusille ja tuikkukupeille ja tuikkuja en kyllä saa putoamaan huonostikaan. Olen kokeillut sekä bulseylla että desag artistalla, molemmissa yhtä huono lopputulos. Ne laajemmat kynttilänalustat kyllä ovat onnistuneet. Tuikkumuoteissa syvennys on n. 5,5 cm ja syvyys 1,5 cm. Olen kokeillut artistalla niin että olen yrittänyt slumpata kaksikerroslasia suoraan seuraavalla ohjelmalla:
1. -> 520 ast. 2 h aikana
2. = 520 ast. 10 min.
3. -> 820 ast. skip
4. = 820 ast. 15 min
5. <- 550 ast. skip
6. <- 450 ast. 3 h aikana
end
.. ei pudonnut kuin ehkä 0,5 cm, laitoin samat kamat uuniin ja uuden ohjelman:
1. -> 620 ast. 3 h aikana
2. = 620 ast. 5 min
3. -> 795 ast. skip
4. = 795 ast. 30 min
5. <- 515 ast. skip
6. <- 370 ast. 3 h aikana
end
.. eikä tullut tuikkukuppia vieläkään...
Mitä ohjelmassa tarvitsee muuttaa, lämpötiloja vai aikoja ja mihin suuntaan ? Tuolla ensimmäisellä ohjelmalla tulee kyllä artistassa sopiva sulatus ajatellen kuvioita, jäävät sopivasti koholle.

Vielä sellainen kysymys, että voiko lasia sulattaa kuinka monta kertaa ja mitkä on sen vaikutukset? Voiko slumpatun työn sulattaa takaisin tasoksi? Samoin Bullsey-tuikkukupeille tarvitsisin slumppausohjeita.

Lasia taivuttaa vain painovoima. Sivuillani olevat Kellokukat vaativat noin 4 h vajutuksen. Mitä lähempänä tukipisteet ovat sitä kauemmin kestää lasin vajua.

Uudelleen poltto onnistuu yleensä. Alun kuumennuksessa pitää vain olla varovampi. Lasin voi sulataa takaisin levyksikin, mutta kuviot voivat mutkistua kun venynyttä lasia pakotetaan tasoon. Bullseyen lasit kesktävät ainakin 3 fuusauspolttoa. Artista samoin (paitsi Opalika). -lauri

Niin ne säröt olivat ihan teräväreunaisia eivätkä olleet vetäytyneet erilleen ja esineiden reunat kauniisti pyöristyneet, eivät tikkuiset. Minulla. on paljon oppimista!

Terävät reunat kertovat että halkeaminen tapahtyi aika "viileässä" jäähdytysvaiheessa. Tiiliuuni ei luonnostaan jäähdy liian nopeasti, Eihän lasi ole saanut vetoa avoimesta tuuletusreiästä tai uuniin kurkistamisesta jäähdytyksen aikana.

En tunne keramiiikan erotusaineiden koostumusta. Ainakin ne ovat karkearakeisempia kuin lasille tarkoitetut. Kuumuutta sen pitäisi kestää paremmin.

Eihän ylähyllyn työt olleet 9mm paksumpia?

Fuusauslämmössä erotusainetta tarttuu aina lasiin. Opaakkeihin enemmän kuin transparentteihin.

Ensimmäiseksi mieleentuleva selitys on että edellisessä poltossa (oliko se matalan polton keramiikkaa?) on erotusaineeseen imeytynt flussia. Kerran slumppasin erään oppilaan tuntemattomasta tiffanylasista tehdyn työn. Se oli tarttunut niin tiukasti että lasin mukana lähti 2-3 mm kerros keraamista muottia irti. Kyllä lasistakin voi siis imeytyä, mutta en tiedä BE:n kanssa niin käyneen.

Ehkä käyttämäsi erotusaine on niin kovaa että se lasiin tarttuessaan ei irtoa uunilevustä niinkuin minun käyttämäni vaaleanpunainen BE nr 5.

Joka tapauksessa hyvä lisävarmistus on hieroa *fuusauspoltossa* erotusaineen pintaan ohut kerros kuivaa kipsiä tai tal oikeata talkkia. Se antaa sileämmän pinnan.

Älä välitä, kuten huomaat paljon oppimista on minUH.kin.
-lauri

Kiteenmuodostus.
Ikkunalasin koostumusta ei ole suunniteltu uudelleen sulatusta ajatellen. Jäähtyvä lasi pysyy rakenteeltaan nestemäisenä, vaikka onkin kiinteätä. Tämä on kuitenkin luommossa poikkeustila. Jos lasi on kauan n.700 C lämmössä molekyyleillä on aikaa asettua kiderakenteeksi.
Itse asiassa maitolasin valkoisuus johtuu siitä että sen sisään on hallitusti muodostunut kiteitä. Sulatuslasien Bullseye ja Spektrum koostumus on valittu siten että se vastustaa kiteenmuodostusta paremmin.

Kiteytyminen alkaa helpoimmin jonkin epäpuhtauden ympärille. Pelkästään lasin peusvedestä voi jäädä mineraaleja lasin pintaan. Voi olla tarpeen tehdä viimeinne pesu tislatUH. tai akkuvedellä. Uudelleen kuumennuksessa kiteiden kasvu jatkuu. Siksi tilanne pahenee jokaisella polttokerralla.
Vastalääkkeenä on erityinen lasite eli overspray esimerkiksi SuperSpray.. Oversprayt ovat lasipölyä jonka sulamispiste on alempi plus jokin mieto sideaine. Se muodostaa lasiin pintakerroksen joka kyspsyy aiemmin. Usein siitä kuitenkin jää "lakattu" vaikutelmam lasiin. Overspray estää kiteenmuodostusta. Siksi sitä käytetään ennen ensimmäistä polttoa. Toisessa poltossa se onkin sitten valmiina.

Ikkunalasi ei ole tehty uudelleensulatukseen. Sen tosiasian kanssa on vain elettävä. Eräs oppilaani onnistui tekemään 35 senttisen vadin, johon tuli kaunis, kuin etsattu upea pinta. Niinkin voi käydä. -lauri

Lasimassan seos on tietysti liikesalaisuus. Steel blue sisältää kuparia, mutta tuo metalliväri on jotain toista metallia. Oma käsittykseni on että alemmassa lämmössä syntyy metallikerros joka palaa pois korkeassa lämmössä.

Sanoit että palaset ovat "kutistuneet". Kun yksinkertainen 3 mm lasi pehmiää, pintajännitys pyöristää reunoja ja ne vetäytyvät. 6 mm lasi ei olisi vetäytynyt.

Seuraavassa yrityksessä korjausmahdollisuuksia on ainakin kolme.
1. Voit laittaa paksusta 3-4 mm kuitupaperista tukan, joka antaa joustovaraa lasin kutistuessa. 2. Toinen konsti on tehdä otsa niin loivaksi että lasi kutistuessaa liukuu yläreunasta muotin päälle. 3. Tee savimallineen päälle negatiivinen muotti jonka sisään voit slumpata kasvot. Se vaatii hiukan ylikokoisen lasin, ettei reuna valahda taipuessaan muotin sisään. Tämän lierin voi sitten valmiista työstä leikata pois.

Muista nyrkkisääntö: Keramiikan sisään, teräsmuotin päälle.
Kertaa myös Päälle slumppaus

Erotusaineita on kahta tyyppiä: Bullseyen vaaleanpunainen (joka palaa valkoiseksi) ja valkoinen Primo Hotline. Bullseyen vaaleanpunainen kestää lukuisia polttoja alle 750 lämmössä. Kuumemman fuusauspolton jälkeen pitää aina sivellä uusi kerros. Vanha raavitaan pois vasta kun se alkaa hilseillä.

Primo muuttuu jauhoksi, jonka voi kyllä käyttää uudestaan. Primoa pidetyään parempana hyvin kuumissa poltoissa. Pullonsulatus käy hyvin suoraan uunilevyllä erotusaineen kanssa. Samaa erotusainetta voi käyttää keraamisiin muotteihin.

Lue lisää:
Erotusaine

Epäilyksesi on kuitenki aiheellinen! Kestävyyden saat tietää vain testaamalla: http://lauri.lsd.dk/lasi/mater/testaaminen.php
ja siellä aurinkolasitesti
http://lauri.lsd.dk/lasi/pics/polar-pics/polaritest2.jpg

Eräs oppilaani piti näyttelyn, jossa oli myös sinisestä ja vihreäsät pullolasista koottu työ. Se hajosi omia aikojaan ikkunassa. Onneksi ei ollut ehtinyt ostajalle asti.

Älä leiki kohtalosi kanssa. Jos käytät testaamattomia laseja, testaa ne AINA itse!
paluu alkuun

Luto nopeuttaa kipsin kovettumista huomattavasti. Aluminioksidi hidastaa hiukan.

Muotin ulkopintaan voi panna kanaverkkoa tai lasikuitua lisäämään lujuutta.

Täyteainetta kaytetaan tilavuudeltaan 50/50. On eduksi jos siinä on montaa karkeutta. Se pakkautuu silloin tiukimmin.

Nämä muotit ovat useimmiten kertakäyttöisiä valumuotteja. kestävät joskus parikin kertaa. Slumppausmuotteja olen tehnyt savesta. Slumppauslämmössä alle 750 C niitä ei tarvitse edes raakapolttaa. Poltettu tietysti kestää paremmin, vuosikausia. Savimuotti pitää suojata erotusaineella.

Katso myös
http://lauri.lsd.dk/lasi/uuni/slump-muotit.php
paluu alkuun

Reikä porataan timanttiterällä. Rautakaupasta löytyy Dremel'in hyllystä, Proxxonin terät ovat saman hintaisia, mutta niiltä löytyy pienempikokoinen terä. Kysy myös hammaslääkäriltäsi. Lasi pidetään märkänä koko ajan ja porataan 5 sek ja nostetaan terä hetkeksi, jotta terän pois pumppaama vesi palaa reikään. Älä paina poraa. Jos terä on pallokärkinen (tavallisin malli) kannattaa kallistella poraa hiukan.
Hiomakoneeseen voi myös saada poratapin joka liitetään hiomarUH.n päälle. Kyllin ohutta on vaikea saada.

Porattu reikä on karhea ja syö langan nopeasti. Parempi porata ennen fuusausta ja panna polton ajaksi tippa kipsivelliä reikään. Silloin reikä ei kasva umpeen. Pintajännitys vetää reiän seinämän sileämmäksi.

Jos koko napin tekee valamalla lasimurskasta, pannaan muottiin pystyyn kipsiin kastettu hammastikku, Se palaa pois, mutta kipsikuori pitää reiän auki. Valumuotin voi tehdä savesta ja raakapolttaa n.900-950 C. Voi myös leika paksusta fiiberipaperista napin muotoisen reiän ja täyttää sen lasin murskalla/palasilla n. 1 cm paksuisen kasan.

Napit voi myös muovailla vapaasti lasijauhosta ja liimavedestä tehdystä tanhasta. Pakasta ja paista tekniikka (Freeze and Fry) muovailee lasijauhosta ja vedestä. Siitä saa yllättävn kolmiulotteisiakin kappaleita. Ne pakastetaan ja pannaan jäisenä uuniin sulamann 30 min ennen polttoa. Jos aine on alkujaan pakattu hyvin, se ei romahda vaikka vesi haihtii pois.
paluu alkuun

Oikeaoppinen tapa: Kun joutuu hiomaan jälkeenpäin, jää hionnasta karkea pinta joka näkyy harmaana. Hyvin hieno hionta jättää paremman jäljen. Tavalliseen pöytähiomakoneeseen saa myös hienomman rUH.n. Sen jälkeen on olemassa kädessäpidettviä timanttisieniä eri karkeuksia. Se on pitkäpiimäistä hommaa. Ensin 200 gritn sienellä siten 400 ja 600. joka kerran hiotaan kunnes edellisen karkeuden jättämät jäljet katoavat. 600 gritin jälkeen pinta onsatiinimaisen hohtava mutta ei kuitenkaan kristallin kirkas.

Timanttisienen asemasta voi käyttää märkähiomapaeria, jota saa samoja karkeuksia ja vielä siitä eteenpäin 1200 gritiin saakka. Joka kerta siis aina tuplasti hienompi aste.

Mekaaninen kiilloitus jatkuisi siitä hiomatahnalla (hammastahna tai mieluummin venttilien hiontaan tarkoitettu Kormek autotarvikeliikekestä.) Se jättää jo aika hyvän pinnan. Lopullinen kiillotus tehdään sitten korkkilaikalla ja ceriumoksidilla. Tuota tekniikkaa en kuitenkaan osaa.

Harhaoppinen tapa: Siksi palautan työn uuniin liekkikiillotusta varten. Slumpattu esine takaisin muottiinsa ja kuumennetaan 730-760 asteeseen, jolloin lasi pehmiää ja pintajännitys vetää hiomajäljen tasaiseksi. Haudutusaika n.10 min tai kun lasi näyttää "märältä". Ratkaisevaa tässä menettlyssä on että hiomajäte ei saa päästä missään vaiheessa kuivumaan lasiin kiinni. Joka vaiheen jälkeen esine upotetaan puhtaaseen veteen odottamaan seuraavaa.
ylös